Minun päivä

36v...no onhan se jo aika paljon, mutta loppupelissä ei vielä oikeastaan mitään. En tunne olevani vanhempi kuin eilen, enkä pode ikäkriisiä :)
Mutta tänään siis pärähti vuosi lisää elinkaareen.

Mietin aamupalaa kasatessani että näin kauan piti elää ennenkuin tajusi alkaa huolehtimaan itsestään, mutta kun täytän pyöreitä 4 vuoden päästä, niin voinkin olla aika hyvässä kunnossa ;) Haaveita pitää olla ja niitä kohti mennään...minä pystyn unelmani saavuttamaan.

Synttäreitä ei sen ihmeemmin juhlistettu, en koko aikuisiällä ole pitänyt sitä tarpeellisena. En siis suunnitellut tänäänkään baari-iltaa lähikuppilassa tai siiderinlipitystä kotisohvalla, ei ole aamulla tukka kipeä eikä vuosisadan morkkis.
Rakas ystävä lähetti eilen jo yllärinä kukkasia...tosi kaunis kimppu ja tänään sain kotiväeltä ruusuja ja tyttäreltä bodyshopin lahjapakkauksen (pesukukka, suihkusaippua ja vartalovoide). Facebookissa ystävät muistivat ikääntymistäni, joten olen oikein tyytyväinen.

Tänään saatiin hommattua jo 3 lahjaa pukinkonttiin lapsille...ne kalleimmat hankinnat. Nyt voi rauhassa täydentää ostoksiaan pitkin matkaa. Tänä vuonna onkin aika selvät suunnitelmat mitä ostetaan, ei tarvitse päättömänä juosta kaupasta toiseen ja haalia turhaa roinaa säkkitolkulla.

Joulu saa jo tulla <3

Voihan flunssa!!

En muistakaan milloin viimeksi olisin ollut kipeänä, mutta niin se vain tämä romoska löysi minutkin tänä syksynä.

Harmittaa ihan vietävästi, kun tälle viikolle oli suunniteltu vaikka mitä kivaa puuhailua ja pt-treenitkin joutui siirtämään ensi viikolle. Ärsyttävä olotila kun nokka on ihan tukossa ja jäseniä pakottaa, vaan ei jaksa kuumetta nostaa.
Ruoka ei oikein maistu, mutta sitkeästi irvistellen olen ohjeiden mukaisesti mussuttanut evääni ja vettä kuluu PALJON!!

Tänään kuitenkin uhmaan oloani ja lähden käymään Ruoholahdessa Body Actionilla. Omegat loppui aamulla ja iltapäivällä menee viimeiset Herat, joten täydennystä on haettava. Ehkä Tytiltä saa vinkkejä flunssan häätöön samalla.
Samalla reissulla pitäisi etsiä Lippupalvelun myyntipistekin. Cheekin stadionkeikan liput pitäisi lunastaa ettei varausaika mene umpeen. On se äijä, reilu tunti ja stadion oli varattu täyteen :)

Sunnuntaina kerkesin kahteen kertaan leffaankin. Ensin käytiin poikien kanssa katsomassa Turbo 3d:nä. Ihana elokuva etanasta jolla oli unelma ja jonka se totetutti kun vain jaksoi luottaa itseensä.

                                         "Ei oo unelmaa liian suurta, eikä unelmoijaa liian pientä"

                                                                  Pojat matkalla leffaan


Illalla sitten kävin isännän ja tyttären kanssa vielä katsomassa Nälkäpeli- Vihan liekit. Oli hieman outoa katsoa leffaa kun olen kirjan jo lukenut...ei ollut sellaista jännitystä kun tiesi mitä tulee tapahtumaan. Mutta onhan se melko vaikuttava kuva. Viimeistä osaa siis odotellessa :)

Nyt nauttimaan Jouluradiosta ja kynttilöiden rauhoittavasta valosta. Olen ehkä vähän aikaisessa, mutta olen päättänyt että tästä joulusta tulee paras ikinä. Tämä perhe on rypenyt välillä niin pohjamudissa, että nyt noustaan ja nautitaan yhdessäolosta ilman turhaa stressiä. Omaa perhetä ei kuitenkaan mikään voita <3

Treeniä tauon jälkeen

Kahden viikon tauon jälkeen oli tänään taas salipäivä ja pääsin ihanan Bettinan käsittelyyn....mulla on ollut niin ikävä tuota mimmiä!!!
Ja piru miten hyvälle tuntui pitkä halaus ensimmäisenä, tiesi taas olevansa arvokas ihminen <3

Ja töitähän tehtiin taas ihan viimeisiin minuutteihin asti. Mun vihaama etureisiliike oli tänään...mulla on niin viha-rakkaussuhde siihen kojeeseen. Tiedän että se pirullinen polte iskee jo ekassa sarjassa, eikä tuo nainen anna mun lopettaa kesken vaan tiukka ilme kasvoilla pakottaa haastamaan itseni ja ottamaan sen viimeisenkin voiman käyttöön....raivostuttavaa mutta kuitenkin niin huippua!
Olkapäät sai ihan yhtä ison osan rääkistä, saattaa huomenna hymyilyttää :)

Vielä yksi yhteinen treeni ja tämä sessio on taputeltu kasaan. Mie niin ootan tammikuuta, ja luulempa tietäväni että sitä odottaa myös mun valmentajani Kaisa ja huippuihana pt Bettina...mie niin rakastan noita ihmisiä <3

Torstai toivoa täynnä

Kovin on harmaata ja sateista tuolla ulkona, millään uskoisi että elellään marraskuun loppua. Niin paljon odotan jo lunta ja pakkasta. Talvi vaan on niin kaunista aikaa.
Mutta eipä tämäkään syksy pääse masentamaan, kun alkaa olla sinut itsensä kanssa :)

Viikko taas mennyt niin lujaa kyytiä että hyvä kun kyydissä pysyy.
Viikon aikana olen pohdiskellut tulevaisuutta, mitä haluaisin tehdä isona. Kyllä, minun pitäisi oikeasti alkaa miettiä että mitäs sitten jos Keva antaa myönteisen päätöksen ammatilliseem kuntoutuksern ja katsoo että nykyisessä työssäni rikon vain itseäni.
Raskaita asioita. Rakastan työtäni ja potilasaineisto työpaikallani on juuri sellainen joiden parissa haluan töitäni tehdä. Iso toive olisi että työnkuvaani voitaisiin keventää niin etten joutuisi muita vaihtoehtoja edes miettimään...taitaa vaan olla turhan iso toive :(
Mutta katsotaan mitä tuleman pitää

Eilen näin töissä työkaverin, jonka kanssa olemme nähneet viimeksi alkuvuodesta. Hän kävi kanslianluukulla huikkaamassa tervehdyksen kun tein kirjauksia. Kysyi sitten olenko pienentynyt kun kasvoista huomaa. Tuumailin että ehkä vähän, enkä ajatellut asiaa enempää. Hetken päästä näimme uudestaan käytävällä ja työkaverin ilme oli kaikenpuhuva, hän mittaili minua katseellaan ja tuumasi minun näyttävän oudolta kun puolet olen ainakin pienentynyt. Naurahdin ensin, kunnes tajusin että kyllähän vajaassa vuodessa kiloja on karissut melkoinen määrä ja sitä tiivistymistäkin on tapahtunut. Tätä muutosta ei vaan itse nää samoin kuin joku ulkopuolinen. Mutta tulipa taas hyvä mieli, ja matka sen kun jatkuu vain <3

Ja uskokaa tai älkää, sateen jälkeen paistaa jokaiselle aurinko

Huipulla tuulee

Ihana aamu <3

Tilasin tuolta talon isännältä taksikyydityksen Malminkartanoon klo 9.30. Kiltisti se muuten kuskaileekin ;)
Vuorenjuurella tavattiin muiden Farmihörhöjen kanssa ja matka kohti huippua saattoi taas alkaa. 4 sisukasta mimmiä meitä nyt oli haastamassa itseään. Ensimmäisellä kierroksella kellotin pohja-ajan: 4.07min, tätä on hyvä lähteä parantamaan jatkossa. 7 kierrosta kiivettiin ja kyllähän se taas reiskoissa ja hanurissa tuntui...oli alamäkikin aika vinkeä lopussa tassutella alas.
Eino-myrsky esitteli voimiaan, mutta ihan rauhassa sai pullistella, ei me vähästä hätkähdetä.

Oli kyllä ihan parhautta taas tavata hengenheimolaisiaan, vaihtaa aatoksia ja kuulumisia ja ennenkaikkea imeä sitä positiivista energiaa itselleen. Seuraavan kerran treffataan sitten joulukuun 1. päivä

2 päivää kohta takana taas kunnon ruokailua ohjeiden mukaan ja jo nyt huomaan sen huikean eron olossani. Ei väsytä, terve nälkä murahtelee säännöllisesti massussa ja ylimääräinen turvotus alkaa hävitä. Ei ole yhtään ikävä mitään mässyjä tai hiilaripöhnää, mie tuun ilmankin toimeen :)

Oon niin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä <3

Viikko kuntoutuksessa

Tämä viikko hurahti kuntoutuksessa Ortonissa.
Vähän sekavin ajatuksin sinne maanantaiaamuna hiippailin, suuria odotuksia en osannut asettaa viikolle. Aikataulut paperilla tuntuivat vaativilta, ei sinne ainakaan lepäämään menty.

Viikon aikana sain tavata useamman kerran fyssarin, toimintaterapeutin, sossun, psykologin ja lääkärin sekä sairaanhoitajan. Melkoinen tiimi siis hoitamassa minua ja selkääni. Ja kerrankin tuntui että minut otetaan nyt vakavasti.
Aika kylmää kyytiähän sieltä tuli faktojen valossa, asiat jotka itsekin olin osannut aatella tuntuivat nyt entistä kovemmilta kun ammattilaiset ne minulle kertoi....tämä selkäranka ei kestä osastotyötä enää kauan. Kehoitus laittaa Kevaan hakemus ammatillisesta kuntoutuksesta tuli useammalta ammattiryhmältä. No, kunhan arki koittaa ja on aikaa niin alan asiaa selvittämään...eihän tässä muukaan auta.
Mutta kyllä mieltä ylensi kaikkien kehut omasta aktiivisuudesta ja motivaatiosta ja jo saavutetusta painonpudotuksesta tämän vuoden aikana.
Hienoja eväitä sain kotiin vietäväksi ja maaliskuussa sitten tavataan taas. Ja saihan sieltä uusia ystäviäkin :)

Ja jotta kotiinpaluu olisi ollut täydellinen niin pitihän tuonne Ruoholahteen vielä pyrähtää ostoksille Body Actionille..
Mitäs tykkäätte?

Nyt odotellaan salille pääsyä...kelpaa muuten treenata noilla vermeillä. Nuo housut on vaan niin ihanat!! <3

Sunnuntaina sitten taas Malminkartanoon jätemäen rappusiin muiden Fitfarmin mimmien kanssa...ihan parhautta :) Saan vertaistukea tämän valmennustauon aikana, joka muuten alkoi jo eilen. Katsotaan miten untuvikon siivet kantaa

Isänpäivä

Tänään juhlitaan maamme isiä, onnea jokaiselle olette päivänne ansainneet <3

Kun itse on joutunut kasvamaan lähes koko elämänsä ilman isää, sitä kummasti arvostaa omien lasten isää. Mutta tiedän että oma isi katselee ja seuraa minua jostain pilvenraosta. Välillä tulee mietittyä millaista elämä olisi jos isä olisi täällä, jos hänet olisin saanut oppia tuntemaan. Olisiko elämäni muotoutunut jotenkin toisin? Siihen en koskaan saa vastausta, ja toisaalta se on asia jota en voi jäädä liikaa murehtimaan.

Lasten isälle ährättiin pari herkkua. Suklaatäytekakku, jossa on kaakaopohja, välissä aprikoosimarmeladia ja suklaa-kermavaahtoa ja päällä suklaakuorrutus. Ei se ihan täydellisesti onnistunut, mutta näytti maistuvan. Jälkiruoaksi onkin sitten sitruunamarenkipiirasta, aika kivikkoinen tie oli sekin vääntää kasaan, mutta toivottavasti maistuu sekin....marenki ei ottanut onnistuakseen koostumuksensa puolesta.

Lapset olivat askarrelleet hienot kortit ja mitalinkin iskä sai <3

Ja koska minä en herkkuihin koske niin kävin eilen Ruoholahden Body Action liikkeestä ostamassa ihanan Fitfarm pipon, jota en meinannut edes saunaan malttaa riisua...ja pitihän saada myös kunnon treenikassi, joten Better bodies laukku lähti mukaan myös :)

Nyt kelpaa lenkkeillä tuolla metsissä...

Huomenna sinne kuntoutusviikolle Ortoniin, jännittää kun en yhtään tiedä mitä odottaa