Uusi vuosivalmennus lähti hyvin käyntiin. Pidettiin 2 viikon ketoosijakso alkuun ja ruokajutut muutenkin muuttui viime vuoteen nähden (lue, annokset pienenivät 😜 )
Saliohjelma tehtiin 4-jakoiseksi, ja sitä nyt parhaani mukaan yritän noudattaa. Kävin tuosta lähellä olevasta liikuntahallista hakemassa kausikortin salille...ei enää selityksiä ettenkö kerkeäisi treenaamaan, kun matka kestää muutaman hassun minuutin. Oon jotenkin aina mieltänyt, että siellä kellarissa on joku kämäinen salinrähjä, mutta yllätyin positiivisesti...sieltä löytyy kaikki mitä tarvitsen.
Käsi venkuloi edelleen ja elää omaa elämäänsä. Lapatuki ei pidä ja varsinkin vipunostoissa sarjat jää auttamattomasti aina kesken. Kyllähän ne saisi varmaan remmottua loppuun, mutta siinä kohtaa ei olisi enää tietoakaan puhtaasta tekniikasta vaan enemmänkin venäläisen ruletin pelaamisesta. Joten olen tyytynyt siihen mitä pystyn kunnolla tekemään, vaikka hermoa se syökin.
Onneksi parin viikon päästä pääsen omalle työterveyslääkärille ja toivottavasti vihdoin saan passituksen tai ainakin lähetteen magneettikuvaan.
Mitä tuohon otsikkoon tulee, niin olen täysin hurahtanut neulomaan villasukkia. Kantapäät ovat aina olleet minulle se näkymätön mörkö, jonka vuoksi en kutimiin ole koskenut. Alkoi niin älälle ottamaan kun työkaverit hehkutti neulomisen ihanuudella, joten härkää sarvista kiinni ja youtube videoiden avulla minäkin onnistuin. Aika hienoja, vaikka itse sanonkin 💜
Löysin toissapäivänä myös kadonneen peilikuvani, ja sitähän nyt on ihailtu ihan huolella. Pää siis pikkuhiljaa alkaa ottaa kiinni jo saavutettua tulosta.
Elämä on melkoisen ihanaa!!
