Aurinkoa ja treeniä

Huh hellettä sanon minä...en valita, mutta viileämpikin sää kelpaisi.
Ei niinkään itseäni ahdista, mutta eläinten puolesta harmittaa. Koirat ei jaksa mitään js niiden oloa viilennetään märillä pyyhkeillä ja juomakuppeihin lisätyillä jääpaloilla. Jopa kissat ova ihan veto veks.

Tämä viikko oli nyt tällä erää viimeinen viikko kun sain treenata pt:n kanssa 2 kertaa viikkoon. Jatkaisin ehdottomasti tätä tahtia jos se vain työvuorojen kanssa olisi soviteltavissa. Viimeiset pari viikkoa on keskitytty jalkoihin ja hanuriin, kun käsi ei ole kunnossa eikä tarkkaa diagnoosia ole vielä olemassa...riskejä ei oteta.
Tämä viikko oli oman valkun kanssa ajoitettu, ja vaikka jouduin äärirajoille treeneissä niin silti Kaisa on vaan niin paras :)
Keskiviikon salitreenit oli aika ikimuistoiset, voi sitä hien ja puhinan määrää ja kun en osannut suutani taas pitää oikeassa kohdassa kiinni niin saimpa parit ylimääräiset liikkeetkin vielä tehdä :D
Eilen oltiinkin yhdessä Malminkartanon jätemäellä...aika tappava treeni +30° helteessä, mutta monta sudenkuoppaa sain ylitettyä ja se fiilis joka oli koko illan oli mahtava. Pyysinkin jo että mennään toisenkin kerran :) En ole niin antaumuksella koko aikuisiällä tasaloikkaa hypellyt kuin eilen hyppelin, puhumattakaan kaikesta muusta mitä sain kokeilla ja ylittää rajojani. Ehdottomasti suosittelen muillekin!!

Hieman oli hiki kotimatkalla :)

Maanantaina on taas uusi lääkäriaika, toivottavasti laittavat nyt edes ultraan tuon olkapään takia. Kipeä se on, eikä jaksa nostaa mitään maitotölkkiä raskaampaa. Soitin töihinkin eilen tuosta ajasta ja sain kyllä niin kylmää kyytiä esimieheltäni etten hetkeen ollut varma miten pitäisi toimia. Suoraan vinoiltiin että nyt kun lomat on ohi niin onkin hyvä jäädä sairastamaan ym ikävää. Tuli oikeasti törky pahamieli, kun en tätä ole itselleni vartavasten tilannut. No täytyy vaan unohtaa koko juttu.

Jutta oli lisännyt eilen facebook sivuilleen ihanan kuvan, se tuli kuin tilauksesta

Nyt jatkamaan pyykkimuorin hommia :)

PT-päivä

Eilen oli taas kauan kaivattu pt-päivä Tampereella. Viimeiseen asti mietin voinko osallistua koko päivään, kun toinen oljapääni alkoi temppuilemaan viikko sitten. Jotenkin tuntui etten löydä itselleni sopivaa ryhmää, kun mitään yläkropan treeniä ei oikein voi tehdä ja jalatkin on tapettu kahteen kertaan jo Bettinan kanssa viikon aikana ja maanantaina on kova aikomus nousta sinne pollen selkään :D No mitä mulle jäi, keskivartalotreeni....voi elämä ja kuolema sentään!!

Jo lämmittelyn aikana oli kuuma ja vatsaa nipisteli suloisesti, mutta niin vain tunti jumpattiin. Viimeisten toistojen aikana tarvitsin jo auttavaa kättä kun jalat ei ät vaan enää nousseet yläilmoihin loppuun väsytettyjen massulihasten turvin. Jäätävän väsyttävä mutta ihana treeni ja nuo pt:t ovat vaan niin kannustavia ja tsemppaavia. Ehkä jo siis ensi kerralla uskaltaudun jalkaryhmään ;)

Muutenkin viikko on mennyt jotenkin putkeen, jos ei tuota kipuilevaa käpälää lasketa. Valkkuni nosti ruokavalioon hiilareita kun paino junnaa +-2kg väliä. Tuntuu että energiat on nyt kohdillaan ja treenit jaksaa paremmin. Bettinan sanat perjantaina olivat musiikkia korville kun hän kehui kuin sitkeä sissi oon <3
Hiki kyllä lentää silleen vähemmän naisellisesti, mutta pääasua lienee että kone käynnistyy taas :)

Aamulla ajattelin hypätä vaakaan hetken mielijohteesta, ja nauruksihan se meni....joko mun ruokavalio toimii ja minusta on tullut viikossa lihaksikas sikaniska tai sitten on pattereiden vaihto ajankohtainen. Veikkaan jälkimmäistä :D

Huomenna sitten heti aamulla lääkäriin käpälän kanssa, toivottavasti saan nyt oikean diagnoosin enkä vain arvailuja. Kipulääkkeitä on mennyt viikon ajan ja vaikka ovat ihan kiitettävän vahvoja nappeja niin kipu puskee silti läpi. :(

Nyt ihastelemaan kesän ensimmäistä ukonilmaa

Sekametelisoppa kuulumisineen

Hieronnan jälkeisessä euforisessa olotilassa lienee ihan paikallaan päivitellä nyt vähän laajemmin kuulumisia menneiden kuukausien ajalta.
Luvassa lienee siis luvattoman sekavaa tekstiä ja muutamia kuvia :)

Arkeni pyörii sujuvasti treenien ja perheen parissa. Työ josta olen aina tykännyt alkoikin kevään aikana tökkiä pahemman kerran ja se heijastui omiin treeneihin. Yksin jumppaamisesta ei tahtonut tulla mitään ja olin jo valmis luovuttamaan. Ennen kesälomalle jäämistä kävin esimiehelle kertomassa, että alan katsella uutta työpaikkaa.
Mikä sitten mättää? Potilaat ovat haastavia, päihdetaustaisia, mutta jokin heissä vetää minua puoleensa. Työyhteisössä kuohuu, työkaverit vaihtuu tiuhaan ja joukkoon on eksynyt nyt ryhmähengen myrkyttäjiä, selkäänpuukottajia. Olen rehellisesti puhunut selkävaivastani ja sen aiheuttamista rajoitteista, ikävä kyllä tätä ei kaikki ymmärrä vaan koko työkykyäni on alettu epäilemään kun en käsivoimin suostu isoja, liikuntarajoitteisia miehiä nostamaan. Ja kun en suostu mikään sylkykuppikaan olemaan, niin on aika viritellä uutta matoa koukkuun.

Löysin kevään aikana itseni hierojan pöydältäkin ja rakastuin heti...en hierojaan, vaikka komistus on hänkin, vaan siihen tunteeseen joka tunnin käsittelyn jälkeen aina jäi kroppaan. Säännöllisesti nyt huollatan itseäni, ja kyllä vaan tuntuu että pahimmat jumit alkaa olla poissa. Pitkään piti kärvistellä ennenkuin tajusi kuinka tärkeää itsestään huolehtiminen on.

Bettinan kanssa tosiaan jumppaillaan säännöllisesti viikottain. Tarvitsen edelleen sen piiskaajan rinnalleni että homma ei jäisi paikoilleen junnaamaan.
Viime viikon perjantaina pääsin helvetin esikartanoon/Mayorsille viettämään jalkajumppaa...hack-neitsyys meni ja jalat toimivat vasta eilen kunnolla.
Viime viikolla kokeiltiin myös mavea 40kg:lla (pieni määrä joillekin, mulle pelottavan iso). Pisti puhalluttamaan ja pelottamaan. Tuo selkä on edelleen minulle se iso mörkö. Bettina rohkaisi kovasti ja niimpä vaan lyhyt sarja vedettiin ja minä leijuin taivaissa...ruotoni ei katkeakaan ehkä ihan helpolla.
Lauran treeniä myös kokeilin ja ulkorääkissäkin kerkesin käydä. Jäätävä mimmi, ja tasan laittaa töitä tekemään 100 lasissa...palaamme varmasti yhteisiin treeneihin vielä.
Eikä unohdeta omaa valkkua Kaisaa, hänen kanssaan olen myös kerennyt muutaman kerran treenata ja loppukuulle on taas yhteisiä aikoja varattu :)
Ihania naisia jokainen <3

Viime lauantaina käytiin perheen kanssa jätemäellä rappurallia vetämässä...minä könkkäsin kipeillä reisilläni kuolemaa tehden ylös. Mutta siltikin alitin marraskuussa tehdyn ajan 27 sekunnilla...ei huonosti ollenkaan.

Karvainen vauvamme on kasvanut huimasti, neiti kohta 7kk painaa jo 40kg ja kuvittelee olevansa maailman pienin sylikoira ahtautuessaan päivittäin mamman massun päälle hakemaan hellyyttä. Riiwiö-ikä on saavutettu ja meillä tehdään Nanan toimesta remonttia vähän joka paikassa :/ Toivottavasti tämä vaihe menee nopsaan ohi, muuten meillä saattaa kohta olla muutama seinä vähemmän ja vapaa kulkuyhteys makkarista kellaritiloihin :'-( Ensimmäinen näyttelykin on takana ja 3 viikon päästä olisi seuraava koitos.

Tänään voitin yhden mörköni ja tallustin poikien kanssa Pirkkolan plotille nauttimaan auringosta. Mitäkö outoa siinä on? No katsopas itse...

Minä bikineissä ihmisten ilmoilla, ei olisi ihan heti voinut uskoa!!

Mutta tästä on taas hyvä jatkaa matkaa eteenpäin...

Elossa edelleen

Laiskuutta, saamattomuutta...mitä ikinä lieneekään niin luvattoman pitkä aika on taas kulunut edellisestä postauksesta.

Lupaan parantaa tapani, ja yrittää hieman tiheämmin päivittää kuulumisiani :)

Elo etenee tasaisesti valmennuksen ympärillä. Heinäkuu vietetään lomaa ja minä nohevana likkana täräytin varailla pt-treenejä x2/vko loma-ajalle. Loppukuusta alkaa kauan haaveilemani ratsastuskurssi, joten aktiviteettejä ei tältä lomalta puutu (y)

Tässä vähän muutoskuvakollaasia, kuvattu elokuu-13 ja toukokuu-14

Kroppa muuttuu pikkuhiljaa....vaikka onhan tuo jo melko jäätävä muutos, ikinä en nähnyt itseäni noin isona kun peiliin katselin. Toisaalta nyt en peilikuvassa nää tuota muutosta joka on jo tapahtunut. Ihanankamala mieli :D

Nyt salille Bettinan ohjaukseen...ensikerralla sitten enemmän kuulumisia *pus*