sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Joulusta selvitty

Onneksi joulu on vain kerran vuodessa....ei, minulla ei ollut stressiä eikä paineita pyhien suhteen. Mutta minulla on jäätävä turvotus parin vapaasyöntipäivän jäljiltä 😨
Vaikken vetänytkään mitään ruokaövereitä, niin silti olen onnellinen kun sain palata takaisin Farmi-eväisiin.

Joulu sujui muutenkin rauhallisissa merkeissä perheen kanssa, ulkoiltiin ja oltiin vain. Nautittiin koko perheen yhteisistä vapaista, joita nykyään niin harvoin on.




Nyt suunnataan sitten katseet kohti tulevaa vuotta. Valmennuksen suhteen tulee muutoksia, kun uuden vuosivalmennuksen myötä myös oma valmentajani vaihtuu. Toki Kaisan olisin mieluusti pitänyt itselläni, mutta en ole ollenkaan pettynyt siihen että tilalle saan Bettinan.
Uusia tavoitteita mietitään yhdessä ja laitetaan homma kulkemaan astetta kovempaa...ja toivotaan että kantti kestää ämmällä.
Mutta nämä muutokset vasta tammikuun loppupuolella 😊

Se onkin kohta taas uusien kuvien ottamisen aika, pääsen itkupotkuraivoilemaan, kun puusilmänä en ikinä tunnu näkevän sitä muutosta. Mutta löysimpä tuossa pyjien aikaan kuvan itsestäni joka on otettu tammikuussa 2012....voi taivas varjele!!! Jos ei mikään muu pidä motivaatiota yllä niin se kuva ainakin 😱


maanantai 15. joulukuuta 2014

Ei ole enää totta

Miten ihminen voi olla näin kömpelö?

Eilen nousin vähän vauhdikkaammin sohvalta vastatakseni puhelimeen. Ennenkuin tajusinkaan niin kuului ikävä rusahdus ja löysin itseni rähmälläni lattialta. Nilkan nivelsiteet sai kyytiä, ja voin kertoa että tekee kipeää :-(

Kyllähän tuolla kävelemään pystyy, mutta sitä seuraava turvotus on melkoinen...joten liimasiteellä mennään nyt hetken aikaa. Saapa nähdä tehdäänkö nyt hetkeen sitten jalkatreenejäkään *painokelvotonta tekstiä*


torstai 11. joulukuuta 2014

Täällä taas

Luvattoman pitkä tauko taas kirjoittamisessa, ei vaan ole tuntunut olevan mitään kirjoittamista.

Syksy on mennyt käden kanssa tapellessa. 4 kuukauden treenitauko yläkropassa söi naista järjettömän paljon ja kaikki muukin tekeminen alkoi olla melkoista taistelua. Voin tunnustaa rehdisti, että jalka-persejumpasta sain varmaan jo yliannostuksen.

Kauhukseni huomasin että tekemiset alkoi olla puhdasta suorittamista ja se tekemisen ilo alkoi kaikota. Samalla aloin valua kokoajan vain lähemmäksi entistä olotilaa, sitä että miellytän muita ja unohdan itseni. Pakko oli pysähtyä ja miettiä mitä oikeasti haluan.
Minähän pyysin jo alkusyksystä Fitfarmilta jatkosopimuskaavakkeet täytettäväksi seuraavaa valmennuskautta varten, niiden lähettäminen kuitenkin vain venyi venymistään. En ollutkaan enää niin varma että haluanko jatkaa ja pystynkö tähän enää. Tunsin keikkuvani välillä hyvinkin ohuella veitsenterällä, jos joku olisi vähän tuupannut, olisin syöksynyt pääedellä sinne samaan suohon josta olen viimeiset puolitoista vuotta pyristellyt ylös.

Onnekseni ystäväni heitti minulle haasteen, osallistumisen oman elämän inventaario hyvinvointihaasteeseen ( hyvinvointihaaste.weebly.com ). Pääsin aukomaan elämäni eri osa-alueita ja pohtimaan minne suuntaan elämäni on menossa ja minne sen tahtoisin menevän. Ajattelin kyllä aluksi että ompahan haaste ja tuskin tästä mitään apua on, nyt olen toista mieltä ja hyvinkin tyytyväinen etyä lähdin mukaan 😊

Uusi vuosisopimus Fitfarmille on tehty, ja vaikka vuosi tuokin hieman muutoksia asioihin, niin tiedän tehneeni sen oikean ratkaisun jatkaessani tällä tiellä.

Vielä kun saan käden täysin kuntoutettua, niin homma pääsee etenemään taas täysillä eteenpäin...kyllä tämä taas tästä!!