Sekametelisoppa kuulumisineen

Hieronnan jälkeisessä euforisessa olotilassa lienee ihan paikallaan päivitellä nyt vähän laajemmin kuulumisia menneiden kuukausien ajalta.
Luvassa lienee siis luvattoman sekavaa tekstiä ja muutamia kuvia :)

Arkeni pyörii sujuvasti treenien ja perheen parissa. Työ josta olen aina tykännyt alkoikin kevään aikana tökkiä pahemman kerran ja se heijastui omiin treeneihin. Yksin jumppaamisesta ei tahtonut tulla mitään ja olin jo valmis luovuttamaan. Ennen kesälomalle jäämistä kävin esimiehelle kertomassa, että alan katsella uutta työpaikkaa.
Mikä sitten mättää? Potilaat ovat haastavia, päihdetaustaisia, mutta jokin heissä vetää minua puoleensa. Työyhteisössä kuohuu, työkaverit vaihtuu tiuhaan ja joukkoon on eksynyt nyt ryhmähengen myrkyttäjiä, selkäänpuukottajia. Olen rehellisesti puhunut selkävaivastani ja sen aiheuttamista rajoitteista, ikävä kyllä tätä ei kaikki ymmärrä vaan koko työkykyäni on alettu epäilemään kun en käsivoimin suostu isoja, liikuntarajoitteisia miehiä nostamaan. Ja kun en suostu mikään sylkykuppikaan olemaan, niin on aika viritellä uutta matoa koukkuun.

Löysin kevään aikana itseni hierojan pöydältäkin ja rakastuin heti...en hierojaan, vaikka komistus on hänkin, vaan siihen tunteeseen joka tunnin käsittelyn jälkeen aina jäi kroppaan. Säännöllisesti nyt huollatan itseäni, ja kyllä vaan tuntuu että pahimmat jumit alkaa olla poissa. Pitkään piti kärvistellä ennenkuin tajusi kuinka tärkeää itsestään huolehtiminen on.

Bettinan kanssa tosiaan jumppaillaan säännöllisesti viikottain. Tarvitsen edelleen sen piiskaajan rinnalleni että homma ei jäisi paikoilleen junnaamaan.
Viime viikon perjantaina pääsin helvetin esikartanoon/Mayorsille viettämään jalkajumppaa...hack-neitsyys meni ja jalat toimivat vasta eilen kunnolla.
Viime viikolla kokeiltiin myös mavea 40kg:lla (pieni määrä joillekin, mulle pelottavan iso). Pisti puhalluttamaan ja pelottamaan. Tuo selkä on edelleen minulle se iso mörkö. Bettina rohkaisi kovasti ja niimpä vaan lyhyt sarja vedettiin ja minä leijuin taivaissa...ruotoni ei katkeakaan ehkä ihan helpolla.
Lauran treeniä myös kokeilin ja ulkorääkissäkin kerkesin käydä. Jäätävä mimmi, ja tasan laittaa töitä tekemään 100 lasissa...palaamme varmasti yhteisiin treeneihin vielä.
Eikä unohdeta omaa valkkua Kaisaa, hänen kanssaan olen myös kerennyt muutaman kerran treenata ja loppukuulle on taas yhteisiä aikoja varattu :)
Ihania naisia jokainen <3

Viime lauantaina käytiin perheen kanssa jätemäellä rappurallia vetämässä...minä könkkäsin kipeillä reisilläni kuolemaa tehden ylös. Mutta siltikin alitin marraskuussa tehdyn ajan 27 sekunnilla...ei huonosti ollenkaan.

Karvainen vauvamme on kasvanut huimasti, neiti kohta 7kk painaa jo 40kg ja kuvittelee olevansa maailman pienin sylikoira ahtautuessaan päivittäin mamman massun päälle hakemaan hellyyttä. Riiwiö-ikä on saavutettu ja meillä tehdään Nanan toimesta remonttia vähän joka paikassa :/ Toivottavasti tämä vaihe menee nopsaan ohi, muuten meillä saattaa kohta olla muutama seinä vähemmän ja vapaa kulkuyhteys makkarista kellaritiloihin :'-( Ensimmäinen näyttelykin on takana ja 3 viikon päästä olisi seuraava koitos.

Tänään voitin yhden mörköni ja tallustin poikien kanssa Pirkkolan plotille nauttimaan auringosta. Mitäkö outoa siinä on? No katsopas itse...

Minä bikineissä ihmisten ilmoilla, ei olisi ihan heti voinut uskoa!!

Mutta tästä on taas hyvä jatkaa matkaa eteenpäin...