Päätöksiä ja lupauksia itselleen

Heinäkuussa se iski, lopullinen kiukku omaan ulkomuotoon. 
Pitkäänhän tätä onkin katseltu ja yritettykin tehdä asialle jotain, mutta aina vaan ne namit ja rasvamätöt ovat vieneet voiton tästä naisesta.
Maaliskuussa-13 alkanut sairausloma pisti pysähtymään ja mietimään mitä voisin tehdä toisin. Kuinka pysyisin työkuntoisena sinne viralliseen eläkeikään saakka. Sohvalla makoilu ja sipsien rouskuttelu ei kovin pitkälle enää kantaisi ja selkäongelmat tuskin helpottaisivat jos vaan kotona kökkisin. Jotain oli siis tehtävä, mutta mitä?

Huomasin useampana iltana selailevani Fitfarmin sivuja ja varsinkin niitä pt-valmennuksia, haaveilevani oikeanlaisesta salitreenistä tsemppaavan ja ymmärtävän ihmisen seurassa. Ihmisen, joka tosissaan haluaisi auttaa minut uuteen alkuun ja ohjata kohti sitä kevyempää ja terveempää huomista. Monta iltaa pohdin ja huokailin, olisiko minusta siihen ja entäs jos en pystykään. Vihdoin päätin laittaa kyselyä Fitfarmille kuinka homma toimisi ja sieltähän tuli nopeammin kuin uskoinkaan vastaus. Muutama viesti vaihdeltiin toimiston kanssa ja sitten minulle jo lähetettiinkin taustakartoituskaavake...apua, kirjoita ylös mitä olet syönyt viimeisten päivien aikana...noo, pullaa, karkkii, leipää. Häpeän puna poskilla työstin tuota lomaketta ja viivyttelin vielä sen lähettämisessä. Aivan kuin olkapäälläni olisi istunut pikku-piru kuiskimassa ettei minusta kuitenkaan ole siihen. Mutta minä olin päätökseni tehnyt ja lomake lähti eteenpäin.
Pari viikkoa siitä sain sähköpostia Kaisalta, tulevalta valmentajaltani ja syke nousi siltä lukemalta ainakin sata pykälää ylöspäin. Nyt ei ollut enää mahdollisuutta perääntyä. Taas muutama viesti vaihdettiin ja sovittiin ensimmäiseksi tapaamiskerraksi 14.8 Motivus centerissä...ja taas iski paniikki, missä sellainen on. Tapaamispäivä koitti ja sitä mukaa nousi myös minun jännityskäyräni, pelotti, hirvitti, oksetti. Vielä Motivuksen ovellakin mietin että juoksenko karkuun. No, jotain kai kuitenkin kertoo että olin paikalla 30min etuajassa :D Mutta kerkesin siinä hoitaa ne salin käytännön asiat alta pois.
Uuden, vieraan ihmisen tapaaminen on minulle aina ollut se peikko. Ja sitä nytkin jännitin enemmän kuin mitään muuta, mutta kummasti vain ensimmäisten minuuttien jälkeen tunsin oloni hyvinkin vapautuneksi. Kaisan sanat kevyestä saliohjelman läpikatsomisesta saavat minut vieläkin hymyilemään. Ai miksikö? Se oli jo sellaisenaan tälle pullukalle hikitreeni...voiko ihminen huonommassa kunnossa olla? Ruokaohjeet, saliohjelma, treenipäiväkirja ja pt-passi mukanani lähdin harjoittelemaan uutta elämää. Lupasin jo salilla, että ruokailut alkavat heti seuraavana päivänä, mitään tekosyitä ei enää ole sitä siirtää.
Kotiin päästyä pyysin lastani ottamaan minusta aloituskuvat, joita valmentajakin pyysi. Nuo kuvat saivat minut voimaan pahoin, itkemään. En halua enää olla vanki omassa ihran peittämässä kehossani. 
Aloituspaino 82.5kg.
Samana iltana laitoin vielä toiselle Fitfarmin pt:lle Bettinalle viestiä, että olisiko hänellä aikoja lähteä saliohjausta minulle tekemään. Ja löytyihän niitä. Ensimmäiset ajat sain 19.8 ja 22.8...niistä sitten jo seuraavassa teksissä.
Matka on alkanut, maalia ei vielä näy mutta tiedän joskus perille pääseväni. Nyt jos kaadun, en voi jäädä maahan makaamaan vaan minut autetaan uudestaan ylös ja oikealle polulle. Työn teen minä, mutta parhaat mahdolliset eväät minulle on nyt eteen annettu.