Syyskuussa jo

Huh, kohta on tämäkin viikko takanapäin. On ollut sellaista taistelua tuon sokerihimon kanssa ettei oo tosikaan, mutta itsekuria on löytynyt ja 0-linjalla repsahdusten suhteen mennään eteenpäin. Minulle yksikin ylimääräinen suupala on repsahdus, enkä halua sellaisia viestejä valmentajalleni lähettää.
Mikä ihme siinä sokerissa niin paljon viehättää? Turhia kaloreita ilman mitään ravintoarvoa...

Se on muuten jo Syyskuu, hurjan äkkiä nämä kuukaudet menee eteenpäin.
Tänään olisi sitten paluu työpaikalle edessä. Alkaa liki 3 kuukauden työkokeilu kuinka selkä kestää enää tehdä hoitotyötä. Ja jännittää sekä pelottaa ja paljon! Liian hyvässä muistissa on ne helvetilliset kivut kun kävelykään ei tahtonut onnistua, en tahdo niitä enää itselleni. No katsotaan kuinka akan käy.
Lapset eilen tuumasivat, että äiti voikin sitten lähteä opiskelemaan kokiksi jos ei hoitajana oleminen onnistu...tuli vähän sellainen olo että parempaa ruokaa tässä pirtissä odotellaan :D
Kahden viikon päästä aukaistaan jonnekin tänne Helsinkiin Body Action liike. Kovasti odotan sinne pääseväni, ja toivon nyt noiden minun lisäravinteiden ja vitamiinien sinne saakka riittävän. Tiedän että sinne palaa rahaa, tahdon niin kunnolliset treenivaatteet...Bia Brazil

Tänään valmentajani Kaisa kisaileekin Lahdessa. Eilen juuri mietin kuinka kivaa olisi paikanpäällä olla seuraamassa tuollaisia kisoja, siellä näkisi ihmisten kovan työn tuloksen. Vaikken itse haaveilekaan niin tiukasta kropasta, niin onhan ne aika näyttäviä mimmejä ja äijiä :)

Mutta tiukasti ruodussa mennään, välillä rennommin, välillä tiukasti hammasta purren. Kovasti nyt toivon pääseväni aloittamaan myös rakastamani spinningin. Siellä saisi beba ja reidet hyvää rääkkiä :)

Kuukauden kohdalla on ehkä otettava uudet tilannekuvatkin, jos niissä pientä muutosta jo näkyisi...