Hieman jännitti kuin ämmän käy kun aamulla tuntui ikävää kropan kivistelyä aivan kuin tauti iskisi ja kerkesin päikkäritkin nykäistä ennen klo 11:sta. Hommaa kuitenkin lähdettiin yrittämään sillä varauksella että peli vihelletään poikki jos olo huononee ja katsotaan uusi treeniaika.
Sumokyykkyä, leveää jalkaprässiä, askelkyykkyä taaksepäin smithissä, reiden koukistusta, selkää ja lopuksi vatsaa jättiläissarjassa...tulikohan kaikki ;) Kyykyissä palaute; mahtavan syvä kyykkäys tjt...jalkaprässissä olin hullu nainen tjt...askelkyykky smithissä meni hyvin...takareidet huusi armoa...selkäliikkeet; lavat liikkuu...WHAT?? Nytkö ne löytyi?...vatsat, lämmin halaus päälle. Mitä tapahtui? Homma sujui omasta mielestänikin hyvin ja tuntumaa saatiin todellakin sinne minne pitikin.
Kotona piti vielä pysähtyä tuon vihaamani seinän peittämän peilin eteen ja kyykätä...ihmetellä...kyykätä uudestaan ja todeta että mun ahteri tosiaan painuu syvään kyykkäykseen :) Oon niin onnellinen!!!
Paras palaute oli kuitenkin kun Bettina sanoi että minut voi hyvillä mielin laskea valmennustauolle, homma sujuu hyvin ja mikä parasta kumpikin meistä odottaa uutta valmennusjaksoa. Mulla on huippuvalmentaja Kaisa ja paras pt Bettina, mitä muuta voin toivoa? Oon niin hyvissä käsissä kuin vain olla voin. Nyt kun vielä opin tämän itseni rakastamisen taidon, niin elämä alkaa olla uomissaan. Hassua, että tähän olotilaan vaadittiin liki 36 vuotta, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa uutta suuntaa elämälleen.
Asiat loksahtelevat kuin itsestään paikoilleen ja nyt voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen ja henkisesti hyvinvoiva...pikkuhiljaa myös tyytyväinen ulkoiseen minäänkin, vaikka töitä on vielä tehtävä ja paljon. Lyhyt aika takana, mutta todella pitkä matka jo kuljettu oman itsensä ja ajatusmaailmansa kanssa. Enää en ole laihdutuskuurilla, vaan olen muuttamassa loppuelämäni elintapojani, etsimässä itseäni.
Sisälleni on löytynyt seesteinen olotila, nyt ei ole enää kiire minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti